Parvi-Flock
Premiere 29.9.2021
Keskustelu-Conversation
Sanna Kekäläinen & Janne Saarakkala
Riikka Laakso: The Questioning Body
Essay (2019), English translation by Lola Rogers
News
News
JOIN OUR MAILING LIST
Join our mailing list to receive information on K&C’s latest news and programme.
Kekäläinen & Companyn Keidas-residenssin tarkoituksena on helpottaa vapaan kentän harjoitustilapuutetta ja vahvistaa kenttämme taiteilija-tekijäidentiteettejä. Keidas-residenssi järjestetään Kaapelitehtaalla Kekäläinen & Companyn Tilassa. Marraskuussa 2021 residenssitaiteilijoina olivat Sonjis Laine, Riina Kalmi ja Marcia Liu, sekä Nadja Pärssinen.
______
Taivallus puhukoon -poikkitaiteellisessa tanssiteoksessa koreografi ja tanssija Nadja Pärssinen ja äänitaiteilija Stephen Stamper tutkivat liikkeen, ääni- ja videoteosten vuoropuhelussa taivaltamisen ruumiillisuutta suhteessa naisruumiiseen, valtavaan luontoon, muistoihin ja paikkasidonnaisuuteen. Millaisia asioita taivaltaminen paljastaa ja tuo näkyväksi ja miten se voisi avautua poikkitaiteelliseksi kokonaisuudeksi luontoympäristöä huomioon ottaen? Nämä olivat työryhmälle tärkeitä kysymyksiä kun he tutkivat Norjan Trolltunganin taivallusreitillä koettuja ruumiillisia havaintoja ympäristöstä.
📸 Nadja Pärssinen & Stephen Stamper: Let the wandering talk on its own behalf © Ingrid Andre & Gabriele Goria
#KeidasResidenssi
______
Taivallus puhukoon -poikkitaiteellisessa tanssiteoksessa koreografi ja tanssija Nadja Pärssinen ja äänitaiteilija Stephen Stamper tutkivat liikkeen, ääni- ja videoteosten vuoropuhelussa taivaltamisen ruumiillisuutta suhteessa naisruumiiseen, valtavaan luontoon, muistoihin ja paikkasidonnaisuuteen. Millaisia asioita taivaltaminen paljastaa ja tuo näkyväksi ja miten se voisi avautua poikkitaiteelliseksi kokonaisuudeksi luontoympäristöä huomioon ottaen? Nämä olivat työryhmälle tärkeitä kysymyksiä kun he tutkivat Norjan Trolltunganin taivallusreitillä koettuja ruumiillisia havaintoja ympäristöstä.
📸 Nadja Pärssinen & Stephen Stamper: Let the wandering talk on its own behalf © Ingrid Andre & Gabriele Goria
#KeidasResidenssi
Kekäläinen & Company's Keidas residency was created to provide space for the freelance dance field and to strengthen the artistic identities of dance artists. The residency is held at the K&C Space at the Cable Factory. The residency artists of November 2021 were Sonjis Laine, Riina Kalmi and Marcia Liu, and Nadja Pärssinen.
______
The working title of dance artists Riina Kalmi and Marcia Liu’s project is The Phenomenology of Spirit(s) and How We Get Confused. Their work examines an animating or vital principle held to give life to physical organisms.
When things become alive — we call it “the phenomenology of spirit(s)”, where the physical borders and imaginative borders meet. It confuses us, and it challenges our understanding of reality and identity. Is it the spirit(s) inside us that animates our reality, or the world of things that animates our spirits?
📸 Riina Kalmi & Marcia Liu: The Phenomenology of Spirit(s) and How We Get Confused
#KeidasResidenssi
______
The working title of dance artists Riina Kalmi and Marcia Liu’s project is The Phenomenology of Spirit(s) and How We Get Confused. Their work examines an animating or vital principle held to give life to physical organisms.
When things become alive — we call it “the phenomenology of spirit(s)”, where the physical borders and imaginative borders meet. It confuses us, and it challenges our understanding of reality and identity. Is it the spirit(s) inside us that animates our reality, or the world of things that animates our spirits?
📸 Riina Kalmi & Marcia Liu: The Phenomenology of Spirit(s) and How We Get Confused
#KeidasResidenssi
Kekäläinen & Companyn Keidas-residenssin tarkoituksena on helpottaa vapaan kentän harjoitustilapuutetta ja vahvistaa kenttämme taiteilija-tekijäidentiteettejä. Keidas-residenssi järjestetään Kaapelitehtaalla Kekäläinen & Companyn Tilassa. Marraskuussa 2021 residenssitaiteilijoina olivat Sonjis Laine, Riina Kalmi ja Marcia Liu, sekä Nadja Pärssinen.
______
Sonjis Laine ja Veera Nivalainen loivat Keidas-residenssissä emotionaalisia ja sensitiivisiä tiloja, somaattisesti sekä rakentaen studiotilaa pehmeäksi, leijailevaksi tunnetyön laboratorioksi. He miettivät installoinnin suhdetta tanssiin, videoon ja tekstiin. He miettivät liikuttumista, ehkä liikuttamista, ehkä sitä, että joskus on hyvä rakentaa pesä. Ehkä hengitystä tapana valua tilaan ja antaa tilan valua kehoon, ehkä vellomista, ehkä leikkiä.
"Kiitos Kekäläinen & Co., että saimme harjoittaa uteliasta herkkyyttä ja lempeyttä."
📸 Sonjis Laine & Veera Nivalainen © Veera Nivalainen
#KeidasResidenssi
______
Sonjis Laine ja Veera Nivalainen loivat Keidas-residenssissä emotionaalisia ja sensitiivisiä tiloja, somaattisesti sekä rakentaen studiotilaa pehmeäksi, leijailevaksi tunnetyön laboratorioksi. He miettivät installoinnin suhdetta tanssiin, videoon ja tekstiin. He miettivät liikuttumista, ehkä liikuttamista, ehkä sitä, että joskus on hyvä rakentaa pesä. Ehkä hengitystä tapana valua tilaan ja antaa tilan valua kehoon, ehkä vellomista, ehkä leikkiä.
"Kiitos Kekäläinen & Co., että saimme harjoittaa uteliasta herkkyyttä ja lempeyttä."
📸 Sonjis Laine & Veera Nivalainen © Veera Nivalainen
#KeidasResidenssi
Löytöjä arkistosta: Faunin iltapäivä 🌷
Sanna Kekäläisen teos Faunin iltapäivä perustui Stéphane Mallarmén samannimisen runon aiheeseen ja Claude Debussyn sävellykseen, joka oli myös Nijinskyn tunnetun esityksen musiikkina. Mallarmén runo kertoo seksuaalisuudesta ja halusta tavalla, josta ei ole pitkää askelta Nijinskyn nymfinsä kadottaneeseen, masturboivaan fauniin. Kekäläisen teoksessa faunin nymfi on kuvajainen, oma peilikuva antiikin Narkissos-legendan tapaan.
Faunin iltapäivä oli Kuopio Tanssii ja Soi -festivaalin tilausteos 1996. Tanssijana oli Mika Backlund. Teosta on esitetty lukuisilla festivaaleilla Euroopassa ja Aasiassa.
Faunin iltapäivästä alkoi Tanssiteatteri Kekäläinen & Companyn tarina. Kymmenen vuotta myöhemmin, vuonna 2006, K&C juhli kymmenvuotista toimintaansa, ja Kaapelitehtaalla nähtiin Sannan sooloversio Faunin iltapäivästä.
Kuva: Sakari Viika
#LöytöjäArkistosta #ArkistonKätköistä #FauninIltapäivä
Sanna Kekäläisen teos Faunin iltapäivä perustui Stéphane Mallarmén samannimisen runon aiheeseen ja Claude Debussyn sävellykseen, joka oli myös Nijinskyn tunnetun esityksen musiikkina. Mallarmén runo kertoo seksuaalisuudesta ja halusta tavalla, josta ei ole pitkää askelta Nijinskyn nymfinsä kadottaneeseen, masturboivaan fauniin. Kekäläisen teoksessa faunin nymfi on kuvajainen, oma peilikuva antiikin Narkissos-legendan tapaan.
Faunin iltapäivä oli Kuopio Tanssii ja Soi -festivaalin tilausteos 1996. Tanssijana oli Mika Backlund. Teosta on esitetty lukuisilla festivaaleilla Euroopassa ja Aasiassa.
Faunin iltapäivästä alkoi Tanssiteatteri Kekäläinen & Companyn tarina. Kymmenen vuotta myöhemmin, vuonna 2006, K&C juhli kymmenvuotista toimintaansa, ja Kaapelitehtaalla nähtiin Sannan sooloversio Faunin iltapäivästä.
Kuva: Sakari Viika
#LöytöjäArkistosta #ArkistonKätköistä #FauninIltapäivä
Löytöjä arkistosta: Ehdotus duetoksi kahdelle miehelle (1993) 🌻
"Esitystilanne oli seuraava: japanilainen säveltäjä-muusikko Shoin Kanki istui flyygelin ääressä ja soitti kappaleita, jotka olivat jotenkin tunnistettavia, mutta eivät ihan. Musiikin kummisetänä oli ollut John Cage, jonka konventioista Kanki teki parodiaa kannen paukutteluineen ja paperin repimisineen. Tanssija Jyrki Karttunen esitti miestä, joka ei ollutkaan yhden mieslajin prototyyppi, vaan miehen sirpaleita. Esitys kokosi ne, ja lopuksi hahmottuu miehen kokokuva traagisine ja koomisine piirteineen."
Näin teosta kuvaili HS:n tanssikriitikko Auli Räsänen vuonna 1993. Ja lisäsi, että teos on huikea yhteisprojekti, joka kannattaa ehdottomasti nähdä.
Kymmenen vuotta myöhemmin, vuonna 2003, teos nähtiin samojen tekijöiden uutena versiona Tanssiareena-festivaalilla.
Kuvat: Heli Rekula
#LöytöjäArkistosta #ArkistonKätköistä #EhdotusDuetoksiKahdelleMiehelle
"Esitystilanne oli seuraava: japanilainen säveltäjä-muusikko Shoin Kanki istui flyygelin ääressä ja soitti kappaleita, jotka olivat jotenkin tunnistettavia, mutta eivät ihan. Musiikin kummisetänä oli ollut John Cage, jonka konventioista Kanki teki parodiaa kannen paukutteluineen ja paperin repimisineen. Tanssija Jyrki Karttunen esitti miestä, joka ei ollutkaan yhden mieslajin prototyyppi, vaan miehen sirpaleita. Esitys kokosi ne, ja lopuksi hahmottuu miehen kokokuva traagisine ja koomisine piirteineen."
Näin teosta kuvaili HS:n tanssikriitikko Auli Räsänen vuonna 1993. Ja lisäsi, että teos on huikea yhteisprojekti, joka kannattaa ehdottomasti nähdä.
Kymmenen vuotta myöhemmin, vuonna 2003, teos nähtiin samojen tekijöiden uutena versiona Tanssiareena-festivaalilla.
Kuvat: Heli Rekula
#LöytöjäArkistosta #ArkistonKätköistä #EhdotusDuetoksiKahdelleMiehelle
Löytöjä arkistosta: Ehdotus duetoksi kahdelle miehelle (1993) 🌻
"Esitystilanne oli seuraava: japanilainen säveltäjä-muusikko Shoin Kanki istui flyygelin ääressä ja soitti kappaleita, jotka olivat jotenkin tunnistettavia, mutta eivät ihan. Musiikin kummisetänä oli ollut John Cage, jonka konventioista Kanki teki parodiaa kannen paukutteluineen ja paperin repimisineen. Tanssija Jyrki Karttunen esitti miestä, joka ei ollutkaan yhden mieslajin prototyyppi, vaan miehen sirpaleita. Esitys kokosi ne, ja lopuksi hahmottuu miehen kokokuva traagisine ja koomisine piirteineen."
Näin teosta kuvaili HS:n tanssikriitikko Auli Räsänen vuonna 1993. Ja lisäsi, että teos on huikea yhteisprojekti, joka kannattaa ehdottomasti nähdä.
Kymmenen vuotta myöhemmin, vuonna 2003, teos nähtiin samojen tekijöiden uutena versiona Tanssiareena-festivaalilla.
Kuvat: Heli Rekula
#LöytöjäArkistosta #ArkistonKätköistä #EhdotusDuetoksiKahdelleMiehelle
"Esitystilanne oli seuraava: japanilainen säveltäjä-muusikko Shoin Kanki istui flyygelin ääressä ja soitti kappaleita, jotka olivat jotenkin tunnistettavia, mutta eivät ihan. Musiikin kummisetänä oli ollut John Cage, jonka konventioista Kanki teki parodiaa kannen paukutteluineen ja paperin repimisineen. Tanssija Jyrki Karttunen esitti miestä, joka ei ollutkaan yhden mieslajin prototyyppi, vaan miehen sirpaleita. Esitys kokosi ne, ja lopuksi hahmottuu miehen kokokuva traagisine ja koomisine piirteineen."
Näin teosta kuvaili HS:n tanssikriitikko Auli Räsänen vuonna 1993. Ja lisäsi, että teos on huikea yhteisprojekti, joka kannattaa ehdottomasti nähdä.
Kymmenen vuotta myöhemmin, vuonna 2003, teos nähtiin samojen tekijöiden uutena versiona Tanssiareena-festivaalilla.
Kuvat: Heli Rekula
#LöytöjäArkistosta #ArkistonKätköistä #EhdotusDuetoksiKahdelleMiehelle
