KEIDAS-residenssi


KEIDAS-RESIDENSSI

Keidas-residenssiprojekti aloitettiin K&C:n 20-vuotisjuhlavuonna 2016. Keidas-residenssin tarkoituksena on helpottaa vapaan kentän harjoitustilapuutetta ja vahvistaa kenttämme taiteilija-tekijäidentiteettejä. K&C tarjoaa vuosittain vapaan kentän taiteilijoille mahdollisuuden harjoitus- ja esitystilan käyttöön Kaapelitehtaalla, missä K&C on ollut vuokralaisena jo vuodesta 1996 lähtien.

Ajatus Keitaasta on  syntynyt kenttämme tilanteesta. Keidas on poliittinen paikka, jossa kuraattorit eivät kuratoi eivätkä programmoijat programmoi. On tilaa olla marginaalissa ja synnyttää sitä taidetta, mitä on vaikea tehdä rauhassa ensi-iltakeskeisessä ja kaupallisuutta korostavassa tuotantokulttuurissamme, keskustella muiden tekijöiden kanssa ja vahvistaa kenttämme taiteilija-tekijäidentiteettejä.

On tärkeää, että Helsingissä on taiteilijavetoinen venue, jossa sana ja teko ovat vapaita. Residenssit muokataan aina kulloisenkin tekijän/tekijöiden tarpeita ja haluja silmälläpitäen.

Vuoden 2020 Keidas-residenssin avoimeen hakuun tuli 30 hakemusta tanssitaiteilijoilta Suomesta ja ulkomailta, ja näistä valittiin seitsemän.  Koronapandemiasta johtuen residenssit jouduttiin kuitenkin siirtämään.

Kesällä 2021 Keidas-residenssissä olivat koreografit Lin Da ja Heli Keskikallio (S-projekti).

Lokakuussa 2021 residenssissä olivat Sonjis Laine, Nadja Pärssinen, Riina Kalmi ja Marcia Liu.

Vuodesta 2023 K&C on muuntanut Keidas-residenssin kestävän kehityksen hybridiresidenssiksi, jossa taiteilijoilla on mahdollisuus myös asumiseen K&C:n tiloissa.

Vuonna 2023 residenssissä oli taiteilijaduo nabbteeri (Janne Nabb ja Maria Teeri).

Vuonna 2024 pitkäkestoisessa residenssissä toimii Thar Be Dragons (Annamari Keskinen ja Ryan Mason).

 


2019

 


Vuoden 2019 Keidas-residenssit:

Residenssitaiteilijat/ryhmät vuonna 2019: Mikko Niemistö ja työryhmä, Tuuli Vahtola ja Vanessa VirtaHeli Keskikallio ja Linda Martikainen, Tiia Kasurinen, Veli Lehtovaara.

Yleisölle avoimet Keidas-esitykset järjestettiin 20.-23.8.2019 K&C Tilassa Kaapelitehtaalla. Jokaisessa illassa nähtiin kaksi esitystä.

 

I’M NOT ENTIRELY HERE (CYBERSAD) – Tiia Kasurinen

Keidas-työryhmä
Konsepti, koreografia ja esitys: Tiia Kasurinen
Äänisuunnittelu: Olli Lautiola

I’m not entirely here (cybersad) rakastaa sad girl -estetiikkaa, kasvitrendiä, klassisen taiteen meemejä ja rakeisia zoomikuvia. Se inspiroituu Judith Butlerin performatiivisesta sukupuolikäsityksestä, alastonselfieistä, diy -tutoriaaleista ja hedelmäpornosta. Se on hahmo joka voimaannuttaa itsensä hahmolla, eivätkä he ole täysin täällä eikä siellä; molemmat heijastuvat toistensa pintoihin, ja heistä tulee yhtä todellisia.”

I’m not entirely here (cybersad) on sooloteos, joka on inspiroitunut Internet-identiteeteistä. Teos pohtii ja purkaa esitystaiteen keinoin Internetin ilmiöitä, ryhmittymiä, trendejä ja kyberilmaisua – ja tarttuu lisäksi sukupuolen käsitteeseen ja ilmaisuun internetajassa.

Keidas-residenssi on sooloteoksen ensimmäinen työstämisjakso, ja lopullinen kokoillan teos saa ensi-iltansa Zodiak Stagella vuonna 2020.

Tiia Kasurinen on taiteilija ja koreografi, joka työskentelee Helsingin ja Tukholman välillä. Hän tutkii töissään identiteetin, sukupuolen, vallan ja pop-kulttuurin teemoja, usein maskeerauksen ja visuaalisen muodonmuutoksen kautta. Kun Tiia ei työskentele omien projektiensa parissa, hän tekee töitä tanssijana, esiintyjänä ja kollaboraattorina muille taiteilijoille ja heidän kanssaan.

 

I WORE WHAT I WOULD WEAR AS ME – Tuuli Vahtola & Vanessa Virta

I Wore What I Would Wear as Me on sooloprojekti, jonka lähtökohtana on tutkia sisä- ja ulkopuolen määreitä, erottelua ja mahdollisia rajattomuuksia keho- ja identiteettipoliittisen linssin läpi. Teoksessa tarkastellaan hahmoa, jonka identiteetti on toisaalta tavoittamattomissa ja jonka toisaalta voidaan tulkita tuottavan kaiken puheen, äänen tai liikkeen sisäisestä kokemuksesta käsin. Yksilön aistimaailmaa ja -kokemuksia punnitaan rakenteina, jotka heijastelevat yhteiskuntamme ihanteita ja tavoitteita siitä, mitä ja miten ihmisen tulisi missäkin tilanteessa kokea.

Tanssitaiteilijat Tuuli Vahtola (konsepti, koollekutsuja) ja Vanessa Virta (esitys) työstävät projektia Keidas-residenssissä lähestyen sen teemoja (sisään- ja ulos)hengityksen, mielikuvaharjoitteiden, kosketuksen, ääneen lukemisen sekä erilaisten keskustelujen kautta. Teosprosessia käytetään väylänä voimaantua kehojen koskemattomuudesta.

 

A POINT OF NO RETURN – Kantakoski, Niemistö, Nyberg, Vahtola

A Point of No Return on koreografinen teos, joka keskittyy purkamaan ihmisyyteen usein liitettyjä toimintoja – niitä keinoja ja tapoja, joiden kautta ihmisen ymmärretään päätyneen nykyiseen rooliinsa maailmassa. Lähestymme ihmistä ja ihmisen ympäristöä kehityksen ja evoluution näkökulmasta. Tutkimme aihetta erilaisten rakentumisen, etenemisen ja oppimisen prosessien kautta. Keskitymme erityisesti ihmisyyteen liitettyihin abstraktin ajattelun ja oman kuoleman tiedostamisen ominaisuuksiin, joita käsittelemme tekstuaalisin, kehollisin ja äänenkäytöllisin metodein. Etsimme taiteellisia näkökulmia suulliseen perimätietoon, kollektiiviseen muistiin sekä eri tiedonalueiden yhdistelemiseen.

Taiteellisen työn lähtökohtana on ollut kiinnostus tutkia sitä, mikä tekee ihmisestä ihmisen; sitä, mikä erottaa ihmisen muista eläimistä, ja minkä ominaisuuksien mielletään tekevän meistä erityisiä. Prosessissa kuultaa läpi halu käsitellä ihmisen aiheuttamia ympäristöllisiä ja kulttuurisia ilmiöitä, ihmislajin historiaa ja tulevaisuutta maapallon päällä poeettisin keinoin.
Teoksessa kuolema-aiheiset tekstit, ääntely ja laulu limittyvät kehollisten asetelmien kanssa. Visuaalisen maailman luovat Justus Kantakosken suunnittelemat asut, jotka muovautuvat, liikkuvat ja jopa elävät esiintyjien päällä. Luomme tanssijoiden ja suunnittelijan yhteistyönä tavan ilmaista liikettä käsityötekniikoita yhdistellen, rakentaen samalla esityksen estetiikkaa. Oli sitten lopputuloksena abstrakti vaate tai kokeellinen tekstiili, teoksessa vaate ja käsityö muodostuu yhdeksi toimijaksi muiden taiteilijoiden ohella.

Koreografia ja esiintyminen: Mikko Niemistö, Jan Nyberg ja Tuuli Vahtola
Pukusuunnittelu, visuaalisuus: Justus Kantakoski

Teosta tukee Taiteen edistämiskeskus

 

S-PROJEKTI – Heli Keskikallio & Linda Martikainen

S-projekti on koreografien Heli Keskikallion ja Linda Martikaisen vuonna 2016 aloittama pitkäjänteinen kahden soolon rinnakkainen yhteistyöprojekti, joka haastaa soolotyöskentelyn konventioita sekä luo alustoja taiteilijoiden yhteentulemisille. Projekti järjestää mm. esitystapahtumia sekä keskusteluja taiteellisen työn ja sen mahdollistumisen ympäriltä. Keidas-residenssissä Martikainen ja Keskikallio tutkivat soolopraktiikan, sooloesityksen ja niiden yleisösuhteiden välistä vuorovaikutusta sekä työstävät sooloesityksiä Meeting _____ ja Phhhhh.

Martikainen tutkii Meeting _____ soolossaan ei-binäärisyyden mahdollisuuksia, suuntia ja rajapintoja. Työskentely keskittyy vallan, ruumiin ja värähtelyn koetulle ja kuvitellulle alueelle. Keskikallio työskentelee soolossaan Phhhhh kosketuksen ja pehmeyden parissa tutkien pehmeyden olemisen laatua sekä merkitysmaailmoja aistisen ja kulttuurisen luennan kautta. Minkälainen olisi pehmeä esitys? Kuinka harjoittaa pehmeyttä tässä maailmassa ja ympäristössä?

S-projektin Facebook-sivu: www.facebook.com/Sprojekti

 

Viides Keidas-residenssitaiteilija oli koreografi Veli Lehtovaara, joka harjoitteli residenssijaksolla teostaan Katkelma 468. Teos hahmottaa fossiilisten energialähteiden ylläpitämän kokemusmaailman katkoksia koreografian ja ruumiillisuuden kautta. Katkelma 468 esitettiin Kruununvuorenrannan vanhassa öljysäiliössä 15.-18.8.2019
http://spacetimelove.com

 


2018

 


Vuoden 2018 Keidas-residenssit:
Kesäkuu Mira Kautto ja Sara Kovamäki
Heinäkuu IRMA-kollektiivi, Leila Kourkia ja työryhmä sekä Emil Uuttu ja Vicente Ugartechea.


Työryhmät, jotka työskentelivät Keidas-residenssissä kesällä 2018.

PLEASURES – Emil Uuttu ja Vicente Ugartechea
Dramaturgi: Emil Uuttu
Esitystaiteilija: Vicente Ugartechea

Pleasures on Ugartechean ja Uutun ensimmäinen yhteistyö, ja sen lähtökohtana, aiheena tai menetelmänä on ihmettely ja kruisaus.

Ihmetellessä jokin nähdään vielä määrittämättömänä. René Descartes kirjoittaa, että ihmetteleminen on ensimmäinen mielenliikutus ja jatkaa “ihmettely on äkillistä sielun yllättymistä ja saa sielun kohdistamaan tarkkaavaisuutensa asioihin, jotka näyttävät siitä harvinaisilta ja tavattomilta.”

Kruisauksessa on kyse siitä, mitä ruumis voi tehdä, miten se voi antaa tai tuntea nautintoa. Gavin Brown kirjoittaa, että “It seems to me that what is being utilized here is a set of embodied, sensate, semi-automatic knowledges that function like peripheral vision, not studied contemplation.”

Ugartechean ja Uutun yhteistyö alkoi kesäkuun puolivälissä 2018. Pleasures-teoksen lopullinen versio nähdään KC:n jälkeen loppuvuodesta 2019.

 

FIRSTLOVE – Sara Kovamäki

Musta jätesäkki auringossa polttaa iholla. Kuukautissidemainosten mukaan kaikki menstruoivat ovat vähintäänkin aatelisia. Jos symmetria olisi tunne, se olisi varmaankin pelkoa. Lienee tarkoituksenmukaista ettemme voi katsoa aurinkoon, koska se mitä näemme sen valossa, on merkittävämpää. Vuonna 1987 Julia Kristevalle ”musta aurinko” merkitsi melankoliaa. Vuonna 2018 itselleni sitä ovat öljy ja muovi. Joillekin Saturnus.

Nuorempana näin toistuvasti unta, jossa pyörin piruettia loputtomasti, vaikka vauhti hidastui. Se oli lempiuneni. Nykyään katson Instagramista, kuinka jotkut pystyvät siihen ihan oikeasti. Mitä jää jäljelle illuusion jälkeen? First Love operoi merkityskadossa, jossa traditio, rakenteet ja hierarkiat pitävät keinotekoisesti yllä jo lyhistynyttä esteettistä järjestelmäänsä. Se katselee illuusiota melankolian läpi ja koittaa luoda uusia merkityksiä kielen, halujen, oireiden ja olemisen välille. Se inhiboi suorittamisen ja loppuunkuluttamisen vaatimusta ja koittaa tulla toimeen itsensä kanssa.

Sara Kovamäki työskentelee liikkeen, videon sekä erilaisten materiaalien parissa. Etsii esitystä kuvataiteen ja tanssin rajapinnalta.

STATION TO STATION TO STATION – Mira Kautto

Keidas-työryhmä:
Koreografia ja tanssi: Mira Kautto
Musiikki: Timo Kaukolampi

Station to Station to Station on tanssisoolo, joka tavoittelee nostalgian kokemista. Se pysäyttää tai venyttää aikaa, ja haluaa kokea jotakin, mikä ei ole läsnä tai mitä ei välttämättä ole edes olemassa. Station to Station to Station on aikakapseli, joka haisee ja näyttää mielikuville edellisistä hetkistä.

Teoksen ensimmäinen työskentelyvaihe toteutui kesäkuussa Keitaassa, ja tällä hetkellä työ on kasauma monia mahdollisia suuntia. Demossa nähdään ja/tai kuullaan yksi tai useampi näistä.

SILMÄSTÄ SILMÄÄN – Leila Kourkia

Koreografia ja tanssi: Leila Kourkia
Tanssi: Minna Karttunen

”Pedot eivät raatele omaa heimoansa. Me olemme kaikki Ihmisen heimoa.” -Katri Vala

Silmästä silmään esitys on ruumiillista läpikäyntiä siitä, mikä toisen kohtaamisessa voi olla niin satuttavan vaikeaa, miksi emme ihmisinä ikinä opi. Raatelemme edelleen toisiamme.

Keidas residenssissä näkeminen on noussut keskeiseksi teemaksi toisen kohtaamista työstäessämme.

Teoksen työryhmään kuuluu koreografi Leila Kourkia, tanssitaiteilija Minna Karttunen, kuvataiteilija Juho Hellsten, tilataiteilija Elina Lifländer ja valosuunnittelija Nanni Vapaavuori.

Keidas residenssissä työskentelee työryhmästä Kourkia, Karttunen ja Hellsten.

Teosta on tukenut Taiteen edistämiskeskus ja Oskar Öflundsin säätiö.

MOUTHING (SUUJUTTU) – IRMA-kollektiivi

Välillä tuntuu että kuulen sinunkin äänestäsi milloin olet idea ja milloin elät ääntäsi:

äänihuulet
sylkäisee
imaisee

intiimiyttä ja haurautta ja

ääniaalto. sukellus kohti ja läpipäästö,
pärinä, huutoäänet

syväsukellus,

sata vesipisaraa sata vesivasaraa sata vesihevosta sata vesikasvia ja yksi merihevonen.

IRMA -kollektiivi on työskennellyt Keidas -residenssin ajan äänen potentiaalisuuden parissa. ”Me ajatellaan tätä suujuttua yhdenlaisena konserttina.”

IRMA ­kollektiiviin kuuluvat neljä Helsingissä asuvaa taiteentekijää Krista­Julia Arppo, Anne Naukkarinen, Heidi Suur­Hamari ja Katriina Tavi. IRMA on keväällä 2016 perustettu ruumiillisuutta ja yhdessä olemisen mahdollisuuksia taiteellisesti tarkasteleva kollektiivi. IRMA on johdannainen saksankielen sanasta irmin, joka tarkoittaa suurta ja mahtavaa. Irma tarkoittaa myös portugalin kielellä sisarta (irmã).

 


2017


Vuoden 2017 Keidas-residenssit:
Tammikuu tanssitaiteilija Masi Tiitta ja työyhmä,
Toukokuu tanssitaiteilija Maija Nurmio ja työryhmä


OH, FOREST
Maija Nurmio

Esitys metsästä piirtyy esiin aistihavaintojen reunalta. Se on vihapuheeton alue, jossa olemme vapaita leikkimään irrationaalisella ja absurdilla.
Koreografia: Maija Nurmio ja työryhmä
Tanssi: Jonna Eiskonen, Kati Korosuo ja Maija Nurmio
Pukusuunnittelu: Kirsi Gum
Äänisuunnittelu: Miikka Ahlman
Valosuunnittelu: Raisa Kilpeläinen
Mentori: Sanna Kekäläinen
Tuotanto: Barker-teatteri, K&C Kekäläinen & Company ja Maija Nurmio

Työryhmä työskenteli Keidas-residenssissä kesällä 2016.

www.maijanurmio.com

Kuva: Miikka Ahlman


VIOLA
Masi Tiitta
Masi Tiitan, Hanna Ahdin ja Anna Torkkelin teoksessa ajallisuus tulee näkyväksi väsyneissä ja aistivissa ruumiissa. Ruumiin painon kuuntelu ja aistien herkistäminen synnyttävät lamaantumisen, lillumisen ja avautumisen liikkeitä.
Teoksen taustalla kummittelee Claude Debussyn Sonate pour flûte, alto et harp vuodelta 1915. Sen pidättäytynyt surumielisyys, joka on herkkää ja aistillista. Huilun, alttoviulun ja harpun sointien sulautuminen toisiinsa. Ensimmäisten tahtien esitysohjeet mélancoliquement ja doux et pénétrant voisivat olla kuvaus kukkien tuoksusta.
Koreografia:
Masi Tiitta yhdessä Hanna Ahdin ja Anna Torkkelin kanssa
Tanssi:
Hanna Ahti ja Anna Torkkel
Mentori:
Sanna Kekäläinen
Tuotanto:
K&C Kekäläinen & Company, Ehkä-tuotanto, Masi Tiitta

Työryhmä työskenteli Keidas-residenssissä kanssa kesällä 2016.
Photo: Jukka Herttua

http://www.masitiitta.portfoliobox.me/

 


2016


Vuoden 2016 Keidas-residenssit:
Toukokuu tanssitaiteilija Janne Marja-aho ja designer Martin Bergström,
Joulukuu tanssitaiteilija Johanna Ikola ja työryhmä.


INTIMA Ö
Johanna Ikola
“Intima Ö:n prosessissa poikkeuksellista on ollut aika. Meillä on ollut aikaa. Olemme saaneet olla teoksen äärellä, ottaa etäisyyttä teokseen, olla rauhassa, antaa asioiden muhia ja palata jälleen. Tässä ajassa riittävä aika on poikkeuksellista.
Prosessin loppuvaiheessa Intima Ö alkoi näyttäytyä kamarinäytelmän muodossa. August Strindbergin lanseeraaman käsitteen mukaan kamarinäytelmä on pienelle näyttämölle tarkoitettu lyhyehkö intiimi näytelmä. Intima Ö on kamaritanssi.” – Johanna Ikola
Konsepti: Johanna Ikola
Koreografia ja esitys: Johanna Ikola ja Jouni Majaniemi
Mentori: Sanna Kekäläinen
Tuotanto: K&C Kekäläinen & Company, Johanna Ikola
Työryhmässä mukana myös Kaisa Niemi

Teosta ja esiintyjien työtä ovat tukeneet Suomen Kulttuurirahasto, Wihurin rahasto ja Taiteen edistämiskeskus.

Tanssija Johanna Ikola on työskennellyt pääasiassa freelancetanssijana mm. Alpo Aaltokosken ja Liisa Pentin teoksissa. Erityisesti viime vuosina Johanna on tehnyt omia koreografioita, joissa hän on syventänyt omaa tanssijapersoonaansa ja tutkinut oman ilmaisuvälineen rajoja ja mahdollisuuksia. Johanna on työskennellyt aiemminkin K&C:n kesäresidenssiläisenä Ruumiillisen taiteen teatterissa.
Tanssija Jouni Majaniemi on kirkaslinjainen moneksi muuntuva freelancetanssija. Hänen monipuolista tanssijan työtään ja lavapersoonaansa on ihasteltu mm. Alpo Aaltokosken ja Jaakko Niemisen koreografioissa.

Photos: Joakim Pusenius


NATURA DISKOTEKA
Janne Marja-aho & Martin Bergström
Desmodium Gyrans, “dancing plant”, on aasialainen kasvi, joka reagoi musiikkiin heiluttamalla lehtiään, tanssimalla.
Peter Wohllebenin uusi tietokirja, “Puiden salattu elämä”, kertoo kasvien ja puiden kommunikaatiosta. Uudet tutkimukset ovat osoittaneet, että niin puut kuin muutkin kasvit välittävät tietoa toisilleen, varoittavat, suojelevat kuin myös hoitavat toisiaan. Ne siis kommunikoivat keskenään.
Puheen ja kielen täyttämässä ihmismaailmassa kommunikointi on käynyt yhä aggressivisemmaksi. Kovaäänisyys on hyve.
Teoksessamme tutkimme hiljaista kommunikaatiota. Onko ihminen tässä kovaäänisessä yhteiskunnassa menettämässä kykynsä kokonaisvaltaiseen kuuntelemiseen, kyvyn olla läsnä, olla hiljaa ja kuunnella, mitä ympärillämme tapahtuu? Onko meillä enää kykyä tai halua oppia luonnosta?
Konsepti ja esitys | Concept & performance: Janne Marja-aho & Martin Bergström Koreografia | Choreography: Janne Marja-aho
Lavastus, puvustus | Scenography, costume design: Martin Bergström
Äänisuunnittelu | Sound design: Ona Kamu
Mentori | Mentor: Sanna Kekäläinen
Tuotanto | Production: K&C Kekäläinen & Company


MARTIN BERGSTRÖM
It is a bubbly and boisterous place, the creative mind of Martin Bergström. Originally, and still, a fashion designer, his ingenuity is also applied to such diverse fields as stage outfits, interior design, prints and set design – using everything from fruits, decomposing fabrics, ink stains and forgotten handicraft techniques to bring his compositons alive.
Educated at Konstfack University College of Arts Crafts and Design in Stockholm and Universität der Kunste in Berlin – he graduated with an M.A. in Textiles in 2005 – Bergström has an artistic outlook when it comes to fashion and design. This is true whether he´s producing made-to-order garments or collaborating on one-off projects with globe-spanning companies.
Organic shapes meet abstraction, playfulness merge with couture-like sewing techniques, futuristic shapes are found in the old, rotting potato found in the fridge. In the work of Martin Bergström, restraint and artistic freedom create a dramatic tension, and despite the kaleidoscopic quality of Bergström´s prints, there´s a feeling of something held-back and controlled. This is partly due to a careful selection process in which the free-flowing creativity is edited and reworked.
JANNE MARJA-AHO
Tanssija Janne Marja-aho on tullut tunnetuksi Helsingin kaupunginteatterin valovoimaisena esiintyjänä, jonka hallitsema laaja ilmaisukeinojen kirjo ja aseistariisuva läsnäolo lumoavat katsojansa. Nykyään freelancerina toimiva Marja-aho esiintyykin varsin erilaisissa yhteyksissä – hänet on nähty niin Sanna Kekäläisen ja Kenneth Kvarnströmin nykytanssiteoksissa kuin musiikkiteatterin estradeilla Suomessa ja ulkomailla.

Photos: Martin Bergström