If I Would Lose My Voice

Osta lippu

 

Kuva: Uupi Tirronen

 

IF I WOULD LOSE MY VOICE
teos ihmisen peruuttamattomasta vaikutuksesta biosfääriin

Kekäläinen & Companyn uusi kantaesitys If I Would Lose My Voice on unohtumaton näyttämöteos, joka havainnoi ihmisen vaikutusta maapallon muutokseen. Teos tarjoaa ajatuksia herättävän näkemyksen nykymaailman tilaan ja siihen, kuinka ihmisen toiminta on muuttamassa luontoa enemmän kuin koskaan aiemmin.

Viime vuosina yleistyneen käsityksen mukaan maapallolla on siirrytty kokonaan uuteen geologiseen aikakauteen, antroposeeniin, jossa ihminen vaikuttaa Maan geologiaan, ekosysteemeihin ja ilmastoon ennennäkemättömällä tavalla. Sanna Kekäläinen luo uudessa teoksessaan Kansallisteatterin näyttämölle kuvitteellisen todellisuuden, jossa hahmotetaan ja havainnoidaan tätä uutta aikakautta taiteen keinoin.

Kansallisteatterin näyttämö on paikka, jossa teoksen tapahtumat alkavat kehittyä. Tilanne on uhkaava, tapahtumassa on jotain järkyttävää ja peruuttamatonta. Olemme hyväksikäyttäneet maata ja vähitellen tämän seurauksena allamme on alkanut elää toinen maa, toinen maaperä, toiset vedet, joet ja alueet. Tämä maa on alkanut liikkua, täristä, kuplia, reagoida: maa kapinoi.

Teoksessa puhutaan englantia.

Kantaesitys Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 23.5.2020 klo 19:00
Muut esitykset: 26., 28. ja 29.5. klo 19:00

Yleisökeskustelu Suurella näyttämöllä esityksen jälkeen tiistaina 26.5.

Esiintyjät: Andrius Katinas, Sanna Kekäläinen ja Janne Marja-aho

Käsikirjoitus, ohjaus ja koreografia: Sanna Kekäläinen
Äänisuunnittelu: Antti Nykyri
Valosuunnittelu: Anniina Veijalainen

Liput: Peruslippu 32-38 € / Opiskelija 18 €

Kesto: n. 2 tuntia (sisältää väliajan)

***

If I would lose my voice – Jos menettäisin ääneni on teos, joka rakentuu kahdesta itsenäisestä toisiaan kommentoivasta osasta, ensimmäinen osa on nimeltään Voice ja toinen osa My Friend Ed.

Teoksessaan Sanna Kekäläinen siirtyy sukupuolen politiikkaa käsittelevistä autofiktiivisistä teoksista uudenlaiseen fiktiiviseen järjestelmään, joka luo omaäänisen ja iholle tulevan näyttämötodellisuuden.

Tämä järjestelmä hahmottaa ja havainnoi taiteen keinoin antroposeenin aikakautta, jota elämme. Teos on kaksikielinen, suomi ja englanti, jälkimmäinen siksikin, että se on antroposeenin aikakauden kansainvälinen kieli.

Teoksen ja sen ehdottaman ekologis-esteettis-poliittisen fiktion tapahtumapaikka on Kansallisteatteri, Suomen näyttämötaiteen historian merkittävä paikka. Miksi teos viedään teatterinäyttämölle? Näyttämö on filosofian paikka, tapahtumapaikka tai väline, jossa havainnoida ja hahmottaa asioita, ilmiöitä, rinnastaa representaatio oivallukseen.

Niinpä Kansallisteatterin Suuri näyttämö on nyt kuvitteellinen ”The Place – Paikka”, jossain maapallolla, jossa teoksen tapahtumat alkavat kehittyä.

Tilanne ”The Place – Paikassa” on uhkaava, tapahtumassa on jotain järkyttävää ja peruuttamatonta: henkilö, Ed, on menettänyt äänensä, ja on aihetta odottaa, että minä hetkenä hyvänsä muutkin ihmiset ja oliot tulevat menettämään äänensä.

Teoksen ensimmäinen osa tapahtuu ajassa ennen äänen menettämistä, kun katastrofi vasta uhkaa. Toinen osa tapahtuu äänen menettämisen jälkeen – mihin ääni katosi?

Tilanne ja tapahtumat ”The Place – Paikassa” ovat vertauskuvia katastrofin spektaakkelille. Onko katastrofi jo peruuttamaton?

Teos havainnoi antroposeenin aikakauden ihmisiä ja olioita, sekä todellisia että kuviteltuja, samalla kun se luo antroposeenille poliittisen ja emotionaalisen representaation, eräänlaisen kartan, tavan ajatella kohti Maata.

Maa on muutoksen tilassa, tapahtumassa on järistys, järkkyminen. Meidän on asutettava maa uudella tavalla. Meidän on laskeuduttava maahan. Minne ääni katosi? Katoavatko pilvet ja sade, joet, vedet ja segmentit? Miten tähän on päädytty?

Olemme hyväksikäyttäneet maata ja vähitellen tämän hyväksikäytön seurauksena allamme on alkanut elää toinen maa, toinen maaperä, toiset vedet, joet ja alueet. Tämä maa on alkanut liikkua, täristä, kuplia, reagoida: maa siis kapinoi.

Tämä liike pakottaa vähäosaiset matkaan, pakoon, elämän mahdollisuuksien epätoivoiseen etsimiseen, uusiksi nomadeiksi.

On syntynyt uusi talouden ja pääoman järjestys. Tämä järjestys on keskittänyt pääoman maan hyväksikäyttöön ja luonut räikeällä tavalla kahtiajakautuneen maailman.

Teoksen metaforinen henkilö on Ed, somebody, anybody, joku kadotettu tai marginaaleihin katoava olio, joka haluaisi kokea rakkautta.

Edin henkilöhahmoon kulminoituu teoksen ehdottama draama.

***

 

PRESSIKUVAT

Vieras | photos: Uupi Tirronen | in the photos: Andrius Katinas, Sanna Kekäläinen