If I Would Lose My Voice

Kuva: Uupi Tirronen

 

IF I WOULD LOSE MY VOICE
teos ihmisen peruuttamattomasta vaikutuksesta biosfääriin

Kekäläinen & Companyn uusi kantaesitys If I Would Lose My Voice on unohtumaton näyttämöteos, joka havainnoi ihmisen vaikutusta maapallon muutokseen. Teos tarjoaa ajatuksia herättävän näkemyksen nykymaailman tilaan ja siihen, kuinka ihmisen toiminta on muuttamassa luontoa enemmän kuin koskaan aiemmin.

Viime vuosina yleistyneen käsityksen mukaan maapallolla on siirrytty kokonaan uuteen geologiseen aikakauteen, antroposeeniin, jossa ihminen vaikuttaa Maan geologiaan, ekosysteemeihin ja ilmastoon ennennäkemättömällä tavalla. Sanna Kekäläinen luo uudessa teoksessaan Kansallisteatterin näyttämölle kuvitteellisen todellisuuden, jossa hahmotetaan ja havainnoidaan tätä uutta aikakautta taiteen keinoin.

Kansallisteatterin näyttämö on paikka, jossa teoksen tapahtumat alkavat kehittyä. Tilanne on uhkaava, tapahtumassa on jotain järkyttävää ja peruuttamatonta. Olemme hyväksikäyttäneet maata ja vähitellen tämän seurauksena allamme on alkanut elää toinen maa, toinen maaperä, toiset vedet, joet ja alueet. Tämä maa on alkanut liikkua, täristä, kuplia, reagoida: maa kapinoi.

Esiintyjät: Andrius Katinas, Sanna Kekäläinen ja Janne Marja-aho
Käsikirjoitus, teksti, ohjaus ja koreografia: Sanna Kekäläinen
Äänisuunnittelu: Antti Nykyri
Valosuunnittelu: Anniina Veijalainen

Kesto: n. 90 minuuttia

Teoksessa puhutaan englantia.

Esitykset Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä
Su 16.8.2020 klo 19:00
Ma 17.8.2020 klo 19:00
Yleisökeskustelu maanantaina 17.8. esityksen jälkeen.

Teoksen alkuperäinen ensi-ilta oli suunniteltu pidettäväksi 23.5.2020, mutta Suomen Kansallisteatteri joutui perumaan kaikki kevätkauden 2020 näytännöt koronavirusepidemian leviämisen ehkäisemiseksi. 

***

If I Would Lose My Voice Unplugged

Teoksen unplugged-versio K&C Tilassa Kaapelitehtaalla
To 24.9.2020 klo 19:00
La 26.9.2020 klo 19:00

Liput 10 € ovelta

Lue K&C:n ohjeistus yleisölle korona-aikana

***

If I would lose my voice – Jos menettäisin ääneni on teos, joka rakentuu kahdesta toisiaan kommentoivasta osasta, ensimmäinen osa on nimeltään Voice ja toinen osa My Friend Ed.

Teoksessa siirryn sukupuolen politiikkaa käsittelevistä autofiktiivisistä teoksista uudenlaiseen fiktiiviseen järjestelmään, joka luo omaäänisen ja iholle tulevan näyttämötodellisuuden.

Tämä järjestelmä hahmottaa ja havainnoi taiteen keinoin antroposeenin aikakautta, jota elämme. Teos on kaksikielinen, suomi ja englanti, jälkimmäinen siksikin, että se on antroposeenin aikakauden kansainvälinen kieli.

Teoksen ja sen ehdottaman ekologis-esteettis-poliittisen fiktion tapahtumapaikka on Kansallisteatteri, Suomen näyttämötaiteen historian merkittävä paikka. Miksi teos viedään teatterinäyttämölle? Näyttämö on filosofian paikka, tapahtumapaikka tai väline, jossa havainnoida ja hahmottaa asioita, ilmiöitä, rinnastaa representaatio oivallukseen.

Niinpä Kansallisteatterin Suuri näyttämö on nyt kuvitteellinen ”The Place – Paikka”, jossain maapallolla, jossa teoksen tapahtumat alkavat kehittyä.

Tilanne ”The Place – Paikassa” on uhkaava, tapahtumassa on jotain järkyttävää ja peruuttamatonta: henkilö, Ed, on menettänyt äänensä, ja on aihetta odottaa, että minä hetkenä hyvänsä muutkin ihmiset ja oliot tulevat menettämään äänensä.

Teoksen ensimmäinen osa tapahtuu ajassa ennen äänen menettämistä, kun katastrofi vasta uhkaa. Toinen osa tapahtuu äänen menettämisen jälkeen – mihin ääni katosi?

Tilanne ja tapahtumat ”The Place – Paikassa” ovat vertauskuvia katastrofin spektaakkelille. Onko katastrofi jo peruuttamaton?

Teos havainnoi antroposeenin aikakauden ihmisiä ja olioita, sekä todellisia että kuviteltuja, samalla kun se luo antroposeenille poliittisen ja emotionaalisen representaation, eräänlaisen kartan, tavan ajatella kohti Maata.

Maa on muutoksen tilassa, tapahtumassa on järistys, järkkyminen. Meidän on asutettava maa uudella tavalla. Meidän on laskeuduttava maahan. Minne ääni katosi? Katoavatko pilvet ja sade, joet, vedet ja segmentit? Miten tähän on päädytty?

Olemme hyväksikäyttäneet maata ja vähitellen tämän hyväksikäytön seurauksena allamme on alkanut elää toinen maa, toinen maaperä, toiset vedet, joet ja alueet. Tämä maa on alkanut liikkua, täristä, kuplia, reagoida: maa siis kapinoi.

Tämä liike pakottaa vähäosaiset matkaan, pakoon, elämän mahdollisuuksien epätoivoiseen etsimiseen, uusiksi nomadeiksi.

On syntynyt uusi talouden ja pääoman järjestys. Tämä järjestys on keskittänyt pääoman maan hyväksikäyttöön ja luonut räikeällä tavalla kahtiajakautuneen maailman.

Teoksen metaforinen henkilö on Ed, somebody, anybody, joku kadotettu tai marginaaleihin katoava olio, joka haluaisi kokea rakkautta.

– Sanna Kekäläinen

***

Videokooste If I Would Lose My Voice 2020

 

PRESSIKUVAT

Photos: Uupi Tirronen | in the photos: Andrius Katinas, Sanna Kekäläinen, Janne Marja-Aho

 

 

Teaser If I Would Lose My Voice 2020

 

LEHTIARVIOT

“Harva tanssitaiteilija uskaltaa olla niin järkähtämättömän poliittinen kuin Sanna Kekäläinen.”

“Siinä missä moni tanssiteos askaroi samojen kysymysten kanssa, erittäin harva uskaltaa olla ihan oikeasti ja konkreettisesti poliittinen niin täysin järkähtämättömällä tavalla kuin Kekäläinen uskaltaa – ja ilman, että teos jämähtää päivänpolitiikkaan. Ja vieläpä, kaiken lisäksi, hän uskaltaa jatkaa jokaisessa uudessa teoksessaan siitä, mihin on viime kerralla jäänyt.”

If I Would Lose My Voice -esitystä pitääkin katsoa erityisen tarkkaan, sillä se ei manifestoi mitään muutosta liikekielellään vaan ennen muuta näyttää asioita antroposeenin ajan ihmisyydestä, jotka ylittävät yksilön: kosketuksen tarve, kaipuu liittyä johonkin, seksuaalisuus, tarve tehdä jotain merkitykselliseltä tuntuvaa, yritys hahmottaa asioita tarttumalla niistä kiinni.”
Maria Säkö, HS 

“Kekäläinens kraftigt ställningstagande performance- och dansverk behandlar och illustrerat vår tid, som kommit att kallas antropocen – en ny geologisk epok – där människans inflytande över naturen är den främsta utmärkande faktorn. If I Would Lose My Voice är inte en överdriven dystopi; det är en studie i hur vi lever, det är en bild av den absurda obalans som råder på denna planet som tagits över av en apras med stor hjärna och krympande hjärta.”

“Den mest upprörande och samtidigt genialiska bilden som Kekäläinen skapat, och som kunde fungera som illustration för antropocen, ser ut så här: En halvnaken man håller en stor motorsåg i ena handen. Med en kroppshållning som ett skamset och vilset barn håller han den andra handen om sin penis.”

“Som konstnärlig helhet är verket imponerande.”

If I Would Lose My Voice visar sig tro att vara ett storverk. Dess budskap är glasklart, frågorna det ställer pregnanta. Kontexten, som sagt, kuslig. Vilket är nästa medel Moder Jord tar till för att väcka oss? Till syvende och sist handlar det om kärlek. Att vara i kontakt eller inte. Och konsekvenser av att inte vara det.”
– Sonja Vuori, HBL