Keskusteluja muurahaisten kanssa – Keho tiedon lähteenä
Sanna Kekäläisen teoksessa Muurahaiskeskusteluja liike on ajattelua – ruumiillistunutta filosofiaa.
Teos ei synny muurahaisten tai ihmisten kuvaamisesta, vaan jatkuvasta tutkimuksesta, jossa ajattelu, muisti ja keho punoutuvat toisiinsa. Koreografia ei tässä ole esittämistä, vaan muuntumista: keho ei toista ajatusta, vaan tulee itse ajatteluksi. Kekäläinen tutkii, kuinka ideat, muistot ja kokemukset voivat muuttua liikkeeksi – kuinka jokin sanallinen, abstrakti tai tiedostamaton saa kehollisen muodon.
Muurahaiskeskusteluja teoksen lähtökohta kumpuaa Kekäläisen pitkäaikaisesta kiinnostuksestaan lajien, kielen ja ajattelun rajapintoihin. Muurahaisen hahmo – väsymätön, yhteisöllinen, tarkka – toimii teoksessa etäisenä kaikuna, ei aiheena vaan työskentelyn periaatteena. Kuten muurahaisyhdyskunta, myös Kekäläisen prosessi rakentuu huomiosta, toistosta ja hajautetusta älykkyydestä.
Kirjoittaminen liikkeenä – liike kirjoittamisena
Kekäläisen työssä myös kirjoittaminen ja koreografia kietoutuvat toisiinsa. Sekä yhteistyössä kirjailija Kari Hukkilan kanssa että omien tekstien välityksellä. Teksti ei ole kuitenkaan konseptuaalinen väline, vaan liikkeen jatke – eräänlaista fyysistä runoutta. Teksti muuttuu rytmiksi, näkymättömien eleiden sestiiniksi. Työskentelytila on kolmiulotteinen sivu, jolle ajattelu kirjoitetaan kehon kautta.
Kekäläinen lähestyy käsitteitä kysymällä, kuinka ne voisi fyysistää: löytää tiedon lihallinen tai tilallinen logiikka. Assosiatiivisen työskentelyn kautta sanalliset ideat laajenevat fyysisiksi tiloiksi – painoksi, suunnaksi, jännitteeksi ja rytmiksi – aivan kuten muurahaisyhdyskunnissa.
Muisti, keho ja muodottomuus – Encylopedia of Movement
Keskeistä Muurahaiskeskusteluja teoksessa on muisti – ei niinkään tapahtumien kronologinen muisti, vaan kehomuisti: aistien ja eleiden arkisto, joka kantaa menneitä kerrostumia. Lapsuuden liikkeet, unohtuneet asennot ja vaistonvaraiset reaktiot palaavat koreografisina materiaaleina ja kompositionaalisina ratkaisuina. Niitä ei rekonstruoida, vaan aktivoidaan uudelleen – annetaan kehon tehdä niistä totta.
Tämä ajattelutapa jatkaa linjaa, joka alkoi jo vuonna 2001 teoksessa Iho – Skinless, jossa Kekäläinen etsi fyysistä käsitettä ihmisen ja eläimen väliselle suhteelle. Sittemmin suunta on laajentunut eläimestä hyönteiseen, yksilöstä yhteiseen – kohti välttämätöntä ja jaettua olomuotoa – utopiaa. Muurahaiskeskusteluja teoksessa syntyvä hyönteis-ihmisen muoto ei ole symbolinen, vaan fysiologinen. Se kumpuaa kehon logiikasta, ei järjen luokituksista.
Toiston ja hiljaisen sitkeyden kautta kehosta tulee oma tietovarastonsa . Jokainen ele palauttaa jotakin, mitä ei voi täysin sanoa, mutta mikä on todellista juuri liikkeen kautta. Kekäläisen työ voidaan nähdä eräänlaisena liikkeen tietosanakirjana: jatkuvana tutkimuksena, jossa ajattelu, keho ja muisti risteävät. Prosessi muuttaa kielen kudokseksi, idean rytmiksi ja tietoisuuden koreografiaksi.
Muurahaiskeskusteluja ei siten käsittele ainoastaan muurahaisia tai ihmisiä, vaan huomiota – sitä, kuinka voi ajatella keholla, kuunnella jaloilla, ymmärtää toiston ja yhteyden kautta. Työtila on kollektiivisen älykkyyden biosfääri, jossa merkitys syntyy ja hajoaa jatkuvasti.
Teksti: Katri Koivuneva
Sanna Kekäläisen Muurahaiskeskusteluja-ilta ensi-illassa K&C Tilassa 1.11.2025. Osta liput.